Mä en oo ollu hyvä ihminen. Oon kokeillu rajojani kunnolla. Oon juonu alkoholia, polttanut tupakkaa, lähtenyt kotoa jonnekkin kuuseen vaan sen takia että se on tuntunut hauskalta.
Mä ajattelen paljon, mutta ajattelen vasta usein sen jälkeen kun oon tehny jotain.

Saatan katsoa taivasta ja miettiä mielessäni; "Jumala, oletsä siellä ?" mutta en silti kykene uskomaan, tai sitten en halua uskoa...
En osaa kuvitella/ajatella sellaista "paratiisia" joka on ihmisille kuoleman jälkeen. Näen vaan silmissäni helvetin liekit missä jokainen palaa eikä "Jumala" pelasta. Kenellekkään ei ole paratiisia, kukaan ei ole ollut synnitön pyhimys, kaikille on ne samat liekit maailmassa, josta kukaan ei palaa ikinä.