Mama

Käytiin eilen äitin kanssa elokuvissa. Katsomassa uusin kauhuelokuva. Se oli ihan hyvä. Loppu olisi voitu toteuttaa paremmin. "Mama" näytti lopussa hieman huvittavalta ja se ei ollut sellainen mikä jäisi pahasti mieleen. Muuten elokuva oli aika pelottava ja siinä säikähti.
Luumin että oisin kuollu sinne penkkiin.

Luulen että meillä menee vähän sekavasti äitin kanssa. Hyvin, huonosti, hyvin ja taas huonosti. Haluisin tehdä asialle jotain, en vaan jaksais riidellä koko ajan. Ja se tupakasta valittaminen käy hermoon. Vaikka tiedän että se yrittää vaan suojella mua.
Mut se vaan tuntuu vähä vaikeelta aina. Paino sanalla vähän..

Siskot

Mulla on kaksi isosiskoa.
Ne oli koulussa jo ku mä synnyin. Mun siskot lopettivat koulun melkein silloin ku mä menin vasta ensimmäiselle luokalle.
Ne lähti kotoa ennen kuin mä tajusin miten paljon välitän niistä.
Yleensä nuorella isosiskot on pari kolme vuotta vanhempia. Varsinkin jos on samat vanhemmat. Mun tapauksessa mun siskot on mua 6-8 vuotta vanhempia. Ja meillä on eri isät. Mun isosiskoilla on sama isä, mulla eri.
Välillä tuntuu, että mun äiti. Pitää enemmän mun isosiskoista ku musta. Tuntuu, että mulle valitetaan koko ajan. Se sattuu. Haluisin olla hyvä ihminen, isata pitää huolta pikkuisista. Olla hyvä täti ja kummi.
Mut tuntuu etten osaa.

En tiiä mikä fiilis nyt oikein on. Sellanen kummallinen. Voisin keittää ittelleni kahvia ja idtua pöydässä miettimässä miks oikein elän tällä maapallolla vaikka kaikki vois olla paremmin jossain muualla. En myöskään tiedä oikein miksi mä ajattelen vanhaa mummua niin paljon. Aina kun ajattelen niin kyyneleet nousee silmiin mutten ala itkemään. Onks mulla enää kykyä itkeä ? En oo pitkään aikaan itkeny kunnolla. Pienet kyyneleet vaan joskus silloin tällöin. Ehkei nulla ole tarve itkeä. Tai olen itkenyt niin paljon että mun kyynelkanavat on kuivunu .... Käytiin luokan kanssa keilaamassa. Se oli vähän kummaa. Mua ahdisti jonkun verran, ku en oikein pidä siitä että homma vedetään kauheeks kilpiluks vaikka voitais olla sulassa sovussa ja ajatella, että tää on vain peliä ei muuta. Ollaan vaan pitämässä hauskaa. Sisko tulee käymään kummilapseni kanssa. Ihanaa nähä pikkuista taas ku ei olla nähty hetkeen. Pelkään, että menetän ihan kasvoni jos lähen Tuusulaan opiskelemaan. Jos se ei saa tarpeeksi musta kiinni, että oltais läheisiä vanhemmitenkin. Pelkään sitä. Haluisin olla pienokaisen lähellä ja opettaa elämään tässä maailmassa. Kertoa, ettei tekisi samoja virheitä kuin minä ja kunniottais vanhempiaan. Halata kun tuntuu pahalta ja leikkiä autoilla.

My life is like a War

Jos osaisin taikoa, loisin itselleni maailman metsän keskellä. Ison talon ja puutarhan. Asettaisin itselleni tuolin puun alle ja pöydän viereen, jonka päällä makaisi Torey Haydenin kirja. Istuisin tuolilla kyyryssä kahvikuppi kädessä. Kukaan ei häiritsisi mua. Ei kuuluisi mitään. Vain puiden lehtien rahina.
Saisin istua yksin.
Jos todella osaisin taikoa, loisin itselleni siivet, ja niiden avulla lentäisin puiden latvoihin ja istuisin siellä kunnes osaan olla tasapainossa. Istuisin siellä auringonnoususta auringonlaskuun. Ajattelematta mitään. Saattaisin vuotaa muutaman kyyneleen, ajatella asioita, joita ei pitäisi ajatella.
Loisin käsiini kynän ja luonnosvihkon. Siirtäisin ajatukseni paperille. Sulkisin silmäni ja kuvittelisin maailmani ja sen hyvät ja pahat aikeet.
Loisin itselleni rakkauden luontoon. Unohtaisin ihmiset ja suhteet. Jäisin sinne, yksin. Unohtaisin nykyajan turhuudet. Paitsi kahvin.

Voisin hakata päätä pöytään. Kahvi menee kurkusta alas ja se polttelee ruokatorvea.
Pää jumittaa ja ajatukset ei liiku.
Eilinen oli liian paska päivä. Illalla oli niin paha olo, että itku oli liian lähellä.

Musikaali oli eilen illalla. Exä oli siellä sen nykysen kanssa. En halunnu sanoo sille mitään. Vaikka olisin voinu kysyä onko poliisit soittanu. Toisaalta ei huvittais jankkaa tätä asiaa mut mietin vaan että saanko hyvää oloa siitä että aion pilata sen elämän ? Vaikka se saattais olla vähä pilalla sen huumeiden käytön takia...

Ready..