Kun muistelee jotain vanhaa, ei tule tajunneeksi miten vaikeaa se silloin oli. Kun miettii mitä syömishäiriö oikeasti oli, ei tajunnut miten kauheasti satutti muita.
Kun miettii miksi nyt syö, ei kyse ole elämisestä, vaan siitä ettei satuttaisi muita.
Elämällä ei ollut suuntaa. Se jumitti paikoillaan.

Parantumisvaiheiden aikana tajusin saaneeni kiinni siitä narusta mitä olin kurotellut komen vuoden ajan. Välillä kompastun kuoppaan mistä en pääse heti ylös.

Katselin mun koiraa äsken ja mietin missä olisin ilman sitä. Toivoiain mun koiran elävän vielä kymmenen vuotta lisää, mutta eliniän päättyminen ei ole varmaan kaukana.