Istuin ulkona mummulassa. Kohdistin katseeni kiikkuun joka alkoi yksinään heilua edestakaisin. Selkäpiitäni alkoi karmia. Tunsin kun niskani nikamat kiristyivät. Pieni tuulenvire kävi kasvoillani. Kiikku keinui ja keinui. Mummu. Halusin itkeä. Tunsin sen häpeän kun en tutustunut mummuun paremmin. Halusin olla hänen seurassaan. Halusin saada sen halin minkä sain aina kun lähdin. Nyt mummua ei enää ole. Mummu kuoli viime joulukuussa. Talo tuntuu tyhjältä. Ei mummun hassuja höpinöitä, eikä hänen ruokansa tuoksua. Ei mitään jäljellä. Vain tyhjää.