Oon ollu vaarallisella mielentilalla taas. Oon horjunu ja horjunu. Oon saanut itseni ihastumaan mutta pelkään sen taas käyvän raskaaksi oman mielenterveyden kannalta.
Koulu on tuntunut turhauttavalta ja en ole jaksanut saada kaikkea aikaiseksi. En pidä lukiota vaikeana, pelkään vain itseni puolesta niin paljon...
Haluaisin polttaa kaikki tavarani. Katsoa kun ne roihuavat kasassa ja jättää ne siihen.
Muuttamisen kannalta olen edelleen toiveikaa mutta varovainen. Haluaisin muuton parantavan välejäni äidin kanssa, mutta silti se herättää kysymyksiä.
Pelkään rasittuvani liikaa ja että jäisin taas makaamaan sängylle ahdistuneena. En nukkuisi, söisisi tai tekisi enää yhtäön mitään.
Aattelin kopioida siulleki yhen miu ystävän söpön Fabo-päivityksen:
VastaaPoista"Nyt, tänä vapaapäivän aamuna, 13-tuntisen -monella tavalla koskettavan- sairaalailtavuoron jälkeen, mietin, mikä olisi elämässäselviytymisstrategioista toimivin ja yleispätevin, niin kyllä se on tuo kelluminen.
Kuten vesi, myös elämä kantaa, kunhan ensin uskaltaa antautua sen varaan, luottavaisena ja hötkyilemättä. Vaarallista virtaa vastaan toki kannattaa uida, mutta joutavalla, periaatteen vuoksi räpiköinnillä vain väsyttää itsensä.
Siispä kaikki joukolla järveen, mereen, jokeen, uimahalliin tai kylpyammeeseen harjoittelemaan elämään luottamista, antautumista ja stressinsietoa!"
Pyritää ny vaa ottaa elämäntilanteemme rauhallisesti ja pitää nenumme pinnalla. Joskus viel tulee aika, ku päästää kuivalle maalle. Meiä ei tarvi upota.
Pysy sinnikkäänä. ♥