Nainen makaa yksin vuoteellaan
peitto turvanaan
ääriviivat vartalonsa
piirtää kuvan seinään valkeaan

Siinä näkee hiekkadyynin
jota karavaani vaeltaa
keidasta se janoaa
vaan keidasta ei löydy päältä maan

Sydäntä ei kierrättää voi
siinä liikaa mustaa on
sydäntä ei kierrättää voi
se on miltei loppuunkulunut

Vaan sillä on ruusuja sormenpäissä
ja sillä on sieluja seitsemän
sillä on liekit hännännokassa
huulet on suudeltu rikki

Mies on yksin huoneessaan
tyhjä lasi kourassaan
puhunut on henki pullon
kertonut niin monta tarinaa

Aina samat aina lohdulliset
ovat neuvot viisaamman
lisää niitä janoaa
vaan lisää ei nyt löydy päältä maan

Sydäntä ei kierrättää voi
siinä iso reikä on
sydäntä ei kierrättää voi
se puhki on palanut

Enkä mä tiedä sitä missä mun kotini on

Vaan sillä on ruusuja sormenpäissä
ja sillä on sieluja seitsemän
sillä on liekit hännännokassa
huulet on suudeltu rikki

Sillä on ruusuja sormenpäissä
ja sillä on sieluja seitsemän
sillä on liekit hännännokassa
huulet on suudeltu rikki

Jäin jotenkin junan alle. Päähän särkee ja tuntuu taa siltä, että voisin maata sängyssä koko huomisen päivän. Pitäisi kirjottaa vielä tuo lukupäiväkirja ja en millään jaksaisi. Ilta on mennyt eteenpäin The Beatlesin avulla.