Ahdistus

Mua ahdisti tänään paljon. Ei ole pitkään aikaan tuntunut niin pahalta. Se oli outoa ja tuntui pahalta. Olisin halunnut pyyhkäistä sen pois, mutten saanut. Piti vain pidätellä itkua.
Äiti tuli käymään juuri silloin, kun itse tulin kotiin. Koira ja mun koulukirjat. Jouduin siis pidättelemään itkua vielä pidempään, mutta juuri kun äiti sulki oven perässään, istuin ruokapöydässä itkemässä.
Pakkasin itkuisena nopeasti tavarani, hain tupakkaa ja lähdin äidille.

Äidin kautta siskolle, olo oli jo parempi. Katselimme astuntoa netistä mistä äiti ja isä tekivät tarjouksen. Tuo ihana maalaisrakennus Mäntsälän kupeessa. Olin onnesta soikeana, vaikka edelleen tuntuu oudolta, vanhempien yhteen paluu viiden vuoden eron jälkeen. Minustahan se kait johtuu. Masennukseni ja hoidot ovat kait saattaneet vanhempani takaisin yhteen.

Tää sai mut tuntemaan itseni surulliseks :(

Kouluun keskittyminen on ollu haastavaa. Tuntuu, ettei jaksaisi ollenkaan ja nukahtaa pystyyn. Luulen olevani sopimaton, enkä kuulu joukkoon. Olen liian erillainen. Tunnen, etten jaksaisi enää. Voisin heittää kirjat seinään ja antaa olla. Jäisin vain makaamaan sängylle ja olla siinä loppu kuukaudet.