Vaan sillä on ruusuja sormenpäissä

Mä yritän elää elämäni oikein. Ehkä se onkin väärä tapa. Mä ajattelen, että voinko mä tehdä näin. Joudun miettimään liikaa sitä mikä on oikein ja mikä väärin.
Tuntuu, että multa odotetaan vähän liikaa. Siveellisyyttä, käytöstapoja ja hyvää koulumenestystä. Odotetaan niitä varmaankin jokaiselta lapselta.
Miks mä teen sitten väärin ?
Mun elämä on kuin maalaamista. Maalaan ensin taululle. Katson sitä kaukaa ja totean joidenkin kohtien olevan ihan pielessä. Lopulta taulu on roskiksessa. Ihan ku minä. Pinttynyt lika kasvoissa, paskaa sormien päissä, elämä kurassa.