Itkeminen sattuu...

Heräsin aamulla siihen, että rinnassa tuntu poltetta. Jouduin pidättelemään itkua, etten ala taas sätkimään nurkassa ja lattialle tulisi Saimaa. Alaselkä meni samalla jumiin kun vaihdoin vaatteita. Koiran käyttö oli tuskaa.
Purin pedin ja niska naksahti ikävästi ja meni jumahti ja kiristy.
Mitä voin siis päätellä taas tästä aamusta ?

Diettiin ja painonpudotukseen tuli taas käänne. Vihdoinkin kun olin pudottanut kiloja, siskoilla oli keksejä. En kyennyt pidättelemään sitä mielihalua niitä keksejä kohtaan. Popsin niitä varmaan tusinan, kun tuli kamala olo.  Halusin ne äkkiä pois. En halunnut enää jatkaa.

Mietin paljon. Oon huomannut sen itsessäni. Mietin kuolemaa, mun elämää, masennusta, lääkkeiden syömistä  ja ahdistusta. Niitä mietin kaikista eniten. Niiden lisäks mietin mun perhettä, mutta sitä hieman vähemmän. Vaikka sitä ehkä pitäis ajatella kaikista eniten...

I feel like if I died, no one would even notice