En oikeen tiiä mitä tekisin. Oon ollu väsynyt koko päivän. Ahdistus kasvo taas ylivoimaseksi eilen ja olin iha murskaantunut. Vanhemmat meni naimisiin. Ku oltiin äitillä ja pappi tuli mulla valu vaan kyyneleet enkä pystynyt pidättelee. Menin vessaan itkee ja meikit valu pitkin poskia. Olin kerrankin laittautunut nätiks, mut kaikki jotenki valu viidessä minuutissa hukkaan.

Onnistuin olemaan kaks päivää polttamatta, mut halusin eilisen jälkeen tupakkaa. Joten ostin askin. Yskä ehti melkein helpottaa, mutta se tuli sitten takaisin. Olin iha sekasin enkä tienny mitä mun ois pitäny ajatella. Tuntu ku kaikki ois valunu taas ihan hukkaan.

En kuitenkaan halunnu vahingoittaa itteäni. Se kävi mielessä, mutta en tahtonu sitä enää. Joten poltin tupakkaa ahdistuksen helpottamiseksi ja olin serkulla yötä. Päivän jälkeen halusin juoda pääni täyteen, mutta en kehdannut sanoa serkulle, että olisi käynyt ostamassa siideriä kaupasta. Joten olin ilman ja vältin sen, että aamulla olisin ollut ihan sekaisin.

Päivä on ollut siis kummallinen. Kävelin ympäri kämppää kun iskä lähti käymään kerholla. Sitten istuin sohvalle ja tähän jäin. En jaksa tehdä mitään. Pitäisi pakata tavaroita muuttoa varten, muttei innosta. Roomaan lähtöki on viikon päästä, mutta sekään ei osaa enää innostaa samalla tavalla kuin ennen. Se jotenkin vaihtui minun syntymäpäivä lahjastani vanhempien häämatkaan. Tunnen siis jotenkin olevani kolmas pyörä siellä.
En tiedä enää mitä ajatella muutosta Mäntsälään ja vanhempien paluusta yhteen. On vaikeaa sulattaa kaikkia näitä asioita kerralla. Kaikki tulee liian nopeasti eikä niihin kerkeä mukaan.

Haluaisin kerrankin ottaa rauhallisesti.