Jos osaisin taikoa, loisin itselleni maailman metsän keskellä. Ison talon ja puutarhan. Asettaisin itselleni tuolin puun alle ja pöydän viereen, jonka päällä makaisi Torey Haydenin kirja. Istuisin tuolilla kyyryssä kahvikuppi kädessä. Kukaan ei häiritsisi mua. Ei kuuluisi mitään. Vain puiden lehtien rahina.
Saisin istua yksin.
Jos todella osaisin taikoa, loisin itselleni siivet, ja niiden avulla lentäisin puiden latvoihin ja istuisin siellä kunnes osaan olla tasapainossa. Istuisin siellä auringonnoususta auringonlaskuun. Ajattelematta mitään. Saattaisin vuotaa muutaman kyyneleen, ajatella asioita, joita ei pitäisi ajatella.
Loisin käsiini kynän ja luonnosvihkon. Siirtäisin ajatukseni paperille. Sulkisin silmäni ja kuvittelisin maailmani ja sen hyvät ja pahat aikeet.
Loisin itselleni rakkauden luontoon. Unohtaisin ihmiset ja suhteet. Jäisin sinne, yksin. Unohtaisin nykyajan turhuudet. Paitsi kahvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Varmistan, ettet ole sekaisin