Menneisyyden tuoksut valtasivat nenäni. Vanhat muistot tulvivat päähäni. Se oli kuin vanha elokuva. Rätisevä ja huono kuvanlaatu.
Kesät, talvet ja syksyt... Kaikki silloin ihanat asiat syövyttivät sydäntäni. Niitä tuli lisää ja lisää. Muistoja muistojen jälkeen. Kuvia kuvien jälkeen.
Mitä enemmän niitä asioita muisti sitä enemmän niitä tuli mieleen.
Halusin unohtaa ne.
Ymmärrän tunteen. Itelläni oli aika samankaltane kriisi hetki sitte. Tosin sen lisäks, et mitä en kestä itessäni ja mun menneisyydessä nähä, nii se koski myös sitä, et mitä en uskalla paljastaa itestäni muiden silmille. Päätin kuitenki säilyttää kaikki julkasut ja jatkaa kirjottamista entisee mallii. Uskon sen oleva paras vaihtoehto mulle, sillä luulen sen auttava itteni kohtaamisessa sekä hyväksymisessä. Toivottavasti sulle toi ratkasu oli se toimivin ja helpottavin. Oot kuitenki aina kirjottanu ja julkassu itestäs tosi henkilökohtasia asioita, mitä luin aiempia postauksias, ja kadehdin sitä. Älä luovu tyylistäs, sillä sul o hienoja ajatuksia.
VastaaPoista